8.11.1991

Kupittaan Saviosakeyhtiön kanne Turun raastuvanoikeudessa

Kupittaan Saviosakeyhtiö on muun muassa Kupittaan Saviosakeyhtiön konkurssihallinnolle, Eläke-Varma, keskinäiselle vakuutusyhtiölle (Eläke-Varma), Työeläkekassalle ja Turun lääninverovirastolle tiedoksi annetun haasteen nojalla lausunut, että Kupittaan Saviosakeyhtiön konkurssi oli alkanut 27.12.1968 ja konkurssituomio oli julistettu 2.9.1969. Konkurssituomiossa oli etuoikeusasetuksen 4 a §:n nojalla määrätty maksettavaksi Eläke-Varmalle, Rakennusalan Työeläkekassalle, nykyisin Työeläkekassa, ja Turun ja Porin lääninhallitukselle, jota nykyisin edustaa Turun lääninverovirasto, konkurssituomiosta ilmenevät saatavat. Konkurssipesän erään toimitsijamiehen ilmoituksen mukaan velkojille ei konkurssituomion jälkeen ollut maksettu pesän varoista jako-osuuksia eikä pesän varoista ollut jaettavissa osinkoa muille kuin edellä mainituille etuoikeutetuille velkojille. Toimitsijamies oli jo vuonna 1980 vahvistanut velallisyhtiölle, ettei saamisten keskeytymismuistutuksia ollut tehty, ja hän oli tämän vahvistanut vielä kirjallisesti 19.1.1988. Kupittaan Saviosakeyhtiön konkurssissa valvotut ja tuomiossa konkurssipesän varoista maksettavaksi vahvistetut saatavat olivat näin ollen kaikki määräajasta velkomisasioissa sekä julkisesta haasteesta velkojille annetun asetuksen 1 §:n nojalla vanhentuneet, joten konkurssi oli täytäntöönpanona lakannut ja konkurssi päättynyt. Pesän jäljellä olevat varat oli näin ollen luovutettava velallisyhtiölle, jonka edustajana oli yhtiön toimitusjohtaja.

Konkurssihallinto ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin varojen palauttamiseksi velallisyhtiölle eikä ollut antanut myöskään loppuselvitystä taikka edes selvitystä pesän hoidosta ja sen nykyisestä tilasta, vaikka yhtiön puolesta oli tällaista selvitystä toistuvasti pyydetty. Edellinen velkojainkokous oli ollut 27.8.1970 ja viimeinen konkurssihallinnon kokous 26.4.1972. Konkurssihallinto ei 20.6.1988 pidetyssä velkojainkokouksessa ollut antanut selvitystä pesän tilasta, eikä käsiteltäessä saamisten vanhentumiskysymystä halunnut edes ottaa kantaa siihen, olivatko konkurssituomion etuoikeusasetuksen 4 a §:n etuoikeudella olevat velkojat keskeyttäneet saamisten vanhentumisen ja olivatko saamiset vanhentuneet. Sen vuoksi Kupittaan Saviosakeyhtiö on vaatinut, että raastuvanoikeus

- vahvistaa, että Kupittaan Saviosakeyhtiön 27.12.1968 alkaneessa konkurssissa, jossa konkurssituomio oli julistettu 2.9.1969, kaikki valvotut saamiset olivat vanhentuneet 2.9.1979. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan ei konkurssihallinto eikä kukaan velkojista ollut 2.9.1969-2.9.1979 välisenä aikana osingon jakamisella tai velasta muistuttamalla tai muullakaan laillisella toimella keskeyttänyt konkurssituomiossa vahvistettujen saamisten vanhentumista,

- toteaa konkurssin täytäntöönpanon lakanneeksi kaikkien saamisten vanhentumisen takia ja konkurssin päättyneeksi 2.9.1979 sekä

- velvoittaa konkurssihallinnon luovuttamaan velallisyhtiön hallintaan kaiken sen konkurssipesään kuuluneen omaisuuden, jota ei ollut käytetty 2.9.1979 mennessä konkurssimenettelyssä menojen maksamiseen.

Lisäksi yhtiö oli vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Vastaus

Konkurssihallinto ja Turun lääninverovirasto ovat kiistäneet kanteen ja pyytäneet sen hylkäämistä. Konkurssihallinto myötäpuolineen on todennut, että lääninverovirasto oli vuosittain säännönmukaisesti muistuttanut saataviensa olemassaolosta. Lisäksi konkurssihallinto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

Työeläkekassa on ilmoittanut, että se on luopunut saataviensa perinnästä ja ettei se siis ole asianosainen jutussa.

Eläke-Varma ei ole käyttänyt sille varattua tilaisuutta tulla vastaamaan jutussa.

Turun raastuvanoikeuden päätös 20.10.1988

Konkurssituomiossa vahvistetut saatavat, myös julkisoikeudelliset, vanhentuvat kymmenen vuoden kuluttua konkurssituomion antamisesta, ellei niistä mainitussa ajassa tehdä muistutusta. Turun lääninverovirasto oli näyttänyt, että valtion saatavista oli muistutettu ainakin konkurssipesälle lähetetyillä 11.12.1973, 17.11.1975, 4.11.1977, 23.5.1985 ja 11.1.1988 päivätyillä kirjeillä. Kanteessa tarkoitetut saamiset eivät siis olleet vanhentuneet. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut Kupittaan Saviosakeyhtiön suorittamaan oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi Kupittaan Saviosakeyhtiön konkurssipesälle 3.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 20.10.1988 lukien.

Turun hovioikeuden tuomio 15.9.1989

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Kupittaan Saviosakeyhtiö oli saattanut jutun uudistaen raastuvanoikeudessa esittämänsä kanteen ja jolle konkurssipesä ja lääninverovirasto olivat kumpikin erikseen antaneet vastauksensa valituksen johdosta, on tuomiossaan todennut, että tuomio Kupittaan Saviosakeyhtiön konkurssissa oli julistettu 2.9.1969. Eläke-Varma ei ollut näyttänyt 10 vuodessa tämän jälkeen muistuttaneensa Kupittaan Saviosakeyhtiötä konkurssituomiossa vahvistetusta saatavastaan tai saaneensa sille osinkoa konkurssipesästä tai Kupittaan Saviosakeyhtiön sanotussa ajassa tunnustaneen sitä. Eläke-Varman konkurssituomion 48 B-L kohdissa tarkoitetut saatavat olivat siten määräajasta velkomisasioissa sekä julkisesta haasteesta velkojille annetun asetuksen 1 ja 2 §:n mukaisesti vanhentuneet.

Konkurssituomiossa oli myös tuomittu maksettavaksi 48 A kohdassa Eläke-Varmalle työntekijäin eläkelain mukaisia vakuutusmaksuja, 93 kohdassa Rakennusalan Työeläkekassalle lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain mukaisia eläkevakuutusmaksuja ja kohdissa 102 A-Z ja Ä ja Ö Turun ja Porin lääninhallitukselle maksuunpantuja ja myöhemmin maksuunpantavia veroja, veron ennakonpidätyksiä ja työnantajan sosiaaliturvamaksuja. Kyseiset saatavat saadaan niitä koskevien säännösten mukaisesti ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä. Niiden täytäntöönpanoon on siten sovellettava verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annettua lakia. Mainitun lain 11 §:n 3 momentin mukaan ne voidaan pykälän 1 momentissa säädetyn vanhentumisajan kuluttua periä konkurssiin luovutetuista varoista. Lainkohdasta ei ilmene, vanhenevatko kyseiset saamiset yksityisoikeudellisten saatavien tapaan 10 vuodessa konkurssituomion julistamisesta. Lainsäädäntöaineiston perusteella mainitun lain vanhentumissäännöksen tarkoituksena on, ettei konkurssituomion julistamisesta ala kysymyksessä olevien saamisten osalta uutta vanhentumisaikaa ja ettei niiden vanhentumisaika voi päättyä ennen kuin lopullinen tilinteko konkurssissa on annettu. Koska Kupittaan Saviosakeyhtiön konkurssissa ei ollut annettu lopullista tilintekoa, eivät mainitut saatavat näin ollen olleet vanhentuneet.

Koska kaikki Kupittaan Saviosakeyhtiön konkurssituomiossa vahvistetut saatavat eivät olleet vanhentuneet, ei yhtiön 27.12.1968 alkaneen konkurssin täytäntöönpano ollut lakannut.

Sen vuoksi hovioikeus, vahvistaen Kupittaan Saviosakeyhtiön konkurssissa 2.9.1969 julistetulla tuomiolla maksettaviksi tuomitut Eläke-Varman saatavat konkurssituomion 48 B-L kohtien osalta vanhentuneiksi, on muilta osin jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi.

Konkurssipesälle Kupittaan Saviosakeyhtiö on velvoitettu suorittamaan korvaukseksi vastauskuluista hovioikeudessa 900 markkaa 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 8.11.1991